Helmihaukun Wilma
beaglenarttu
Helmihaukun Wilma
"Muusa"
FIN19527/05
27.02.2005 - 08.11.2005
kasv. Lohiniva Tommi, Ylitornio
om. Juvonen Hannu, Ylämylly
Sukutaulu
| Wingerligårdens Willy |
S KVA S MVA Svenne |
S KVA S MVA Harbovallens Jacken |
|
S KVA S MVA Passkyttens Wilma | ||
|
S KVA Birketuns Ronja |
S KVA Sörforsens Sammie | |
|
FIN & S KVA S MVA Joppirajan Lili | ||
|
FIN KVA Helmihaukun Helmi | Iiro |
FIN KVA FIN MVA Kiilan Peetu |
| Iinu | ||
|
FIN KVA Hirvimetsän Sepi | Jiihoon Rölli | |
| Piku |
Kuvia
Muusa pähkinänkuoressaMuusa tuli meille niinkin kaukaa kuin Ylitorniosta keväällä 2005. Meille oli varattuna kolmas narttupentu yhdistelmästä, joka vaikutti kaikin puolin hyvältä. Pentueeseen syntyi kolme narttua ja kaksi urosta. Muusan veli Puppe muutti myös Ylämyllylle ja sisarukset tuotiin kotiin samalla reissulla.
Muusa oli erittäin mahtava ja persoonallinen koira. Se oli rohkea ja ystävällinen kaikkia kohtaan. Muusalla oli erikoinen tapa luikerrella maata pitkin vieraiden ihmisten ja koirien luo. Vaikka se lähestyikin kaikkia alistuvasti, ei se silti pelännyt tai aristanut ketään. Muusa oli aina iloinen hännänheiluttaja. Muusa oli myös monin tavoin epäbeaglemäinen. Se saattoi viettää tuntikausia ruokansa äärellä kaikessa rauhassa. Pureskeli yhden raksun kerrallaan ja touhusi kaikkea muuta välissä. Muusaa luultiin yleensä lenkeillä ajokoiran pennuksi kevyen rakenteensa vuoksi. Nopeutta neidillä kyllä piisasi, sillä Kössi-ressulla ei ollut toivoakaan pysyä perässä kun Muusa innostui juoksemaan.
Muusalla ei valitettavasti ollut onni matkassa. Muusa jouduttiin lopettamaan tapaturman seurauksena vain kahdeksan kuukauden ikäisenä.